Hiljainen tienoo

Hiljainen tienoo hämyinen maa
kultaa sen ylle kuu heijastaa
yksin taas kuljen mietteisiin jään
milloin mä jälleen kotini nään

Kotiini kauas kaipuuni saa
tähtinen taivas tien viitoittaa
rukoillen käännyn puoleesi sun
johdathan Herra kotiini mun

Tähtöset syttyy kullaten maan
kaipuuni kiitää tähtien taa
siellä vain rauhan syömeeni saan
tuskani tyyntyy levon mä saan

säv. Andrei Eshpain san. Vladimir Karpenko, suom. Paavo Kiiski