Laulavat Hannikaiset

Kauniit on kummut ja laitumet laajat,
selkeä, kuulas on taivas sen.
Kiviset pellot ja metsät niin taajat,
syntymäseutuna Hannikaisten.
Suloinen Savo ja salot sen suuret,
laaksot ja vaarat järvineen,
sieltä ne lähtivät sukumme juuret,
parhainta meille antaen.

Meissä on iloa ja voimaa,
musiikin mahtia roimaa,
luovuutta, lahjakkuutta,
vaikka toisille lahjoittaa.

Herkästi helkkyi Karjalan kannel,
kukkui käkönen ja metsissä soi.
Sävelten mestarin kantava maine
rintaamme innon hehkua loi.
Runon ja laulun kotimaa laaja,
kaikuja Karjalan sieluumme toi.
Ammentaa hengen viljelyyn sieltä
uusia aatteita monta voi.

Meissä on iloa ja voimaa,
musiikin mahtia roimaa,
luovuutta, lahjakkuutta,
vaikka toisille lahjoittaa.

Sääminki, Jyväskylä, Helsinki, Laukaa,
seutuja Suomessa on monia.
Meitä voi löytää läheltä ja kaukaa,
meissä on vanhoja, nuorempia.
Suku on intoa täynnä ja voimaa,
lahjoja, tarmoa runsaasti on.
Kaiken kun saamme vain yhdessä soimaan,
mahti ei mennyt oo maan rakohon.

Meissä on iloa ja voimaa,
musiikin mahtia roimaa,
luovuutta, lahjakkuutta,
vaikka toisille lahjoittaa.

(säv. Urpo Jokinen, san. Hilkka Hannikainen)