Minä rakastan sua

Keskellä vuosien kiireen ja työn,
maailma sai meidät pysähtymään.
Hiljainen hetki, kauneus yön,
sai rakkaimmat muistomme taas elämään.
Nuoruuteen kanssas kulkea saan,
ja vaipua muistojen huumaan.
Muistaa voin taas ensitapaamisen,
kun kuiskasin sinulle sen.

”Minä rakastan sua”, yhä totta on tänään,
vaan enemmän, enemmän se tarkoittaa.
”Minä rakastan sua”, sulle kaikkeni annan
ja elämä vie meitä päin parempaa.

Näätkö tuon varjoisan penkin ja puun,
siinä mä sinua ain oottelin.
Miettien suukkoa suloisen suun,
kun olimme menossa taas tansseihin.
Rakastavaiset silmissäin nään,
kun ihana yö vaihtui päivään.
Kaikki tuo vaipua voi unholaan,
jos huolehdi ei muistoistaan.

”Minä rakastan sua”, yhä totta on tänään,
vaan enemmän, enemmän se tarkoittaa.
”Minä rakastan sua”, sulle kaikkeni annan
ja elämä vie meitä päin parempaa.

(säv. Teppo Ruohonen, san. V.-P. Lehto)